Siirry pääsisältöön

DAY OFF

Istun hostellin sängyllä, sataa vettä. Vapaa päivä.


Viereisellä pedillä makaa 26-vuotias Alex, Englannista. Hiukset on vedetty taakse, sillä tavalla liimaisesti. Mukava mies, mutta siinä kaikki.



Miltä minusta tuntuu? Ai niinku miten tuntuu.



Itse asiassa ihan hyvältä, varsinkin kun sain ääniviestin 13-vuotiaalta siskoltani. Sisko oli saanut koulu tehtäväkseen haastatella jotain mielenkiintoista tyyppiä ja hän kysyi minua. Sydäntä lämmitti, minä olen siskoni mielestä mielenkiintoinen tyyppi. Lupauduin, koska miksi en? Kohta whatsupp lauloi jo kysymyksiä. Ja lopuksi sisko vielä sanoi, että voisitko vielä kertoa meille nuorille jotain elämän ohjeita. Elämän ohjeita. Minä? Minä joka ryven sellaisessa valtameressä yksin, enhän herrantähden minä.



Hetken pohdin, no onhan minulla ohjeita. Liekkö ne mahtuu minkään lain raameihin, mutta voin minä silti jotain ohjeita antaa. 




Tämä sinkkuus on hemmetin jännä juttu. Samalla kun mietin 10kk sitten päättynyttä avioliittoani, joka herättää sekä negatiivisia ja että positiivisia tunteita. On sinkkuus minulle täysin uusi juttu. Enhän minä ole koskaan ollut sinkku. Tapasinhan ex-mieheni 15- vuotiaana ja siitä asti on sitten kuljettu kimpassa. Vaikka nautin, että nyt saan istua hostellissa ja elää juuri niinkuin tykkään niin samalla olisi ihana kaivautua jonkun kainaloon ja saada haleja ja olla jonkun rakastettavana. "Jonkun", no ei ihan kenen vaan. Jonkun tumman ja pitkän miehen tietysti, niin ja kyllä sen pitää osata nauraa ja pelleillä. Eikä se kyllä saa olla mikään typerä. Ai? Olisko se mies sitten se onnen tuoja, että kun on tumma ja pitkä. Mietin. Ei taida taata ulkonäkö tuota onnea, mutta.. en minä kyllä mitään rumaakaan viereeni halua. Kamalaa miten pinnallista. Enhän minä ole pinnallinen vaan suvaitsevaisuuden multihuipentuma. Sellainen, joka kunnioittaa kaikkia juuri sellaisena kokonaisena. Sellaisena omana itsenään. Niin. En pysty ajattelemaan viereeni mukavaa mutta ei niin komeaa miestä. 



Minkälainen on komea? Selaan tinderiä. Kyllä, minulla on tinderi ja on minulle se toinenkin sovellus, mutta en muista sen nimeä. Siellä voi hyvin swaipata kaikki rumat pois. Niin, mutta minähän en ole niiden rumien joukossa, ajattelen. Jälleen olen raapinut ainokaisen finnini verille kun katson peiliin. Niin no tällä naamalla, joku kyllä voi swaipata X:n ajattelen. Onneksi kuitenkaan kukaan ei nää minua tinderissä tämän näköisenä vaan siellä on ne paremmat kuvat. Tottakai.



Komea. Selaamme ystävien kanssa tinderiäni. Ystävä vinkkaa, "Laita tuolle nyt sydäntä", katson ystävääni ja sanon "Et oo tosissas?". Kyllä, ystäväni mielestä kyseisessä miehessä oli jotain hyvin kiinnostavaa ja silmiä mielyttävää, minusta se oli aivan jotain muuta. Miten tämä on mahdollista. Voiko jonkun toisen mielestä se minun komistus olla jotain aivan muuta kuin komea? Kyllä. Näköjään. Minäkin kuulun myös X:n joukkoon, olen minä muutaman mätsinkin saanut. Eli sydäntäkin on joku joskus minun kuvalleni laittanut. 



Mitä ihmettä? Milloin minusta on tullut tällainen alakoululainen, joka miettii onko saanut sydäntä vai äksää? Ihan naurettavaa. Mietin. Mutta taas tartun luuriin ja swaippailen. Olen taas swaipannut tinderin valikoiman loppuun. Uusi turistikone ei ole laskeutunut ajattelen ja heitän luurini sängyn nurkkaan.


Kuva on Milford soudilta, Uudesta- Seelannista.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MIKÄ ON PUHUMISTA?

Puhuminen.  Puhukaa, kyllä ne asiat siitä selviää. Mitä on puhuminen? Mitä on tunteiden kertominen? Tiedätkö edes, mitä itse tunnet? Entä puolisosi? Miltä sinusta tuntuu nämä kysymykset? Miksi tunnet juuri sellaisia tunteita juuri nyt? Miksi ylipäätään jokin asia herättää negatiivisia tunteita. Tässä on ollut aikaa miettiä, mitä ryssi?, kun liitto päättyi miten päättyi. Jotain olisi kai voinut tehdä toisin, vai olisiko? Minä puhuin, mutta olisinko joskus voinut olla hiljaa. Antaa tilaa ja aikaa. Vai annoinko sitä, mutta sekään ei auttanut? Kerroinko lopulta miltä minusta oikeasti tuntuu? Tiesinkö edes oikeasti miltä toisesta tuntuu. Tiesin. Minä kerroin sen hänelle, "näin sinä kuitenkin ajattelet, koska toimit näin ja näin". Möykkäsin ja olin turhautunut. Kyllä minä tiedän. Enpä tainnut tietää. Luuleminen ja tietäminen on valitettavasti hyvin kaukana toisistaan. Luuletko sinä tietäväsi? Vai tiedätkö?  Entä sotiiko sanat ja teot toisiaan vastaan? Senkö johdos...

MINÄ

Minä olen tällainen pohjanmaalla syntynyt, aika iso ääninen ja puhelias tyyppi. Elänyt kuitenkin lapsuuteni Etelä-Suomessa. Tämä on jännä juttu, kun tuo ero asia pukkaa heti mieleeni kun kerron itsestäni. Olen siis eronnut 10kk sitten, 11 vuoden avioliitosta. Tapasin nykyisen ex-puolisoni 15-vuotiaana ja siitä se lähti. Ihastuin hänen hymyyn ja valtavan hauskaan huumorin tajuun.  Olen kasvanut vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä koko lapsuuteni ja erosin yhteisöstä, reilu vuosi sitten. Taisin minä sitä henkilökohtaista eroa siitä tehdä pari vuotta jo ennen eroamista.  Minulla on ihana lapsuuden kotini. Koen, että olen rakastettu tällaisena niin vanhempien kuin sisarusteni keskuudessa. Toki meidänkin kotona on ollut omat haasteemme, mutta kenenpä kotona ei.  Terapiassa olen rampannut monesta syystä, johon vanhempani osasivat minut ohjata jo alaluokalla. Siitä lähtien olen hakenut apua itse tai muiden avustamana. Terapia on ollut minulle henkireikä, välillä o...